Sadepäivä

Tänään satoi jo aamusta. Onneksi Handymanin uusi takki pitää sadetta, koska Handyman itse ei pidä sateesta. Sateesta huolimatta oli lämmin päivä, paitahihasillaan tarkeni. Sään vuoksi mentiin päivällä leffaan katsomaan Toy Story 3. En ole nähnyt ykköstä enkä kakkosta, mutta kolmonen oli silti ihan mahtava. Nyt pitää nähdä aiemmatkin. Olisi ollut tarjolla kolmedee, mutta valittiin kaksidee sen vuoksi, että Handymanin nenä ei ole tarpeeksi iso kaksille rilleille ja mun nenä on liian heikko yksillekin.

Turistina jotenkin nolottaa, että eniten matkassa ärsyttää muut turistit. Paikalliset ovat iloisia, asiallisia ja rauhallisia, mutta etenkin eteläeurooppalais- ja brittituristit ottavat hermoon. Tällä matkalla on poikkeuksena edellisiin nähty enemmän italialaisia kuin espanjalaisia, mutta nää kaksi heimoahan ovat käytännössä ihan samanlaisia: kulkevat valtavissa laumoissa (italialaisia kerrallaan 6-8, espanjalaisia yleensä 8-12) tukkien kulkuväylät (esim. kauppojen ovensuut ja liukuportaiden suut), polottavat täyteen ääneen järjettömyyksiä ja nauravat hohottaen kaikelle, mitä ryhmän koomikko (joko Paco tai Luigi) tekee. Jeesus että menee hermo. Britit ottavat päähän olemalla häiritsevästi humalassa ja puhumalla kovaan ääneen elokuvissa. Suomalaisturistit sen sijaan pyrkivät elämään kaikin tavoin mahdollisimman viksusti.

Mä olin tänään ihan haltioissani, kun yhdessä kaupassa sai maksaa debit-kortilla. Saksahan on muutoin hyvä maa, mutta täällä ei ymmärretä muovirahan perään. Käytännössä vain suurimmissa kaupoissa hyväksytään kortti ja silloinkin vain luottokortti ja maksun määrästä riippumatta myyjä haluaa ihailla maksajan ajokorttikuvaa. Käteistä tarvitaan kaikkialla, niin kolikoita kuin seteleitäkin. Miltei jokaisessa vessassa nimittäin päivystää vessakyttä, joka veloittaa mulle toistaiseksi epäselviksi jääneistä palveluistaan (paperista huolehtiminen ehkä?) 20-50 senttiä. Hauptbahnhofilla ei ole vessakyttää, mutta siellä on ihan elektroninen porttisysteemi, johon pitää syöttää 80 senttiä ennen kuin pääsee syöttämään porsliinia. Setelirahaa tarvitaan esim. ravintoloissa, koska niissä ei pysty maksamaan kortilla (ei pysty, ei edes ylikansallisissa hampurilaisravintoloissa). Nyt siis kuitenkin sivistys on luikertamassa kauhun luikeroitaan myös Vaterlandiin, kun DAS BUCH am Hackeschen Markt -kirjakaupassa sai veloittaa deebittiä.

Raha on ollut tänään mun mielessä, koska mä tein suuren muutoksen. Mä luovuin mun 12 vuotta palvelleesta jo melko kulahtaneesta hillityn nahkaisesta Ressu-lompakosta ja ostin sen sijaan räikeän kukikkaan muovisen ranskalaislompakon. Kyseessä ei ollut mikään hetken mielijohde vaan mä oon etsinyt aktiivisesti uutta lompakkoa jo toista vuotta. Uudessa lompakossa on hyvää vetoketju (Ressu-lompakossa oli nappi ja se oli aina auki) ja huonoa setelirahakompartmentin puutos. En aio heittää Ressua vielä pois, se pääsee takaisin remmiin, jos ranskalaishienostelija pettää (ja pettäähän se).

Ranskalaispelle vie ressujen työt!

Tänään käytiin uudelleen katsomassa ihanaa Häagen-Dazs-tyttöstä. Cookies&Cream oli jälleen hyvää, samoin Handymanin Summertime Cone. Häagen-Dazs ei voi olla huonoa, koska firman vaniljajäätelö voitti vuosi sitten Stiftung Warentest -lehden vaniljajäätelötestin. Mä oon nähnyt Test-lehden arvosteluja aiemminkin ja senpä vuoksi jo alkumatkasta ostettiin uusin numero. Se on niin upea konsepti, että melkein pitää tilata se itselle: kerran kuussa ilmestyy lehti, jossa testataan kaikkea maan ja taivaan välillä. Uusimmassa numerossa testataan basmatiriisit, lomaosakkeet, tiskiainetabletit, meikkivoiteet, T-paidat ja puutarhasakset. Lehti on painonsa arvoinen kultaa!

Summertime Cone (ei sisällä vaniljavoittajaa vaan mansikka-vanilja- ja mansikkajuustokakkujäätelöä)

Elämyskameli suosittelee

Stiftung Warentest -lehti